Julkaistu blogina Verkkouutisissa 5.3.2020
Suomen hallitus ei voi paeta vastuutaan kriisissä.
Joulukuusta lähtien tilanne Syyriassa on edelleen pahentunut, kun maan luoteisosassa lähes miljoona ihmistä on joutunut lähtemään kodeistaan. Pakenijoista valtaosa on naisia ja lapsia.
Konflikti siirtyy jatkuvasti paikasta toiseen ja ihmiset pakenevat kohti pohjoista Turkin ja Syyrian välistä rajaa. Raja on kuitenkin suljettu ja pakenevat ihmiset ovat loukussa taistelevien joukkojen ja Turkin rajan välissä. Alueella on kaikkien arvioiden mukaan todella vakava humanitäärinen kriisi. Avustusjärjestöt eivät pääse perille eivätkä voi toimia alueella.
Kriisit ovat vaikeita ja monimutkaisia ongelmavyyhtejä. Sen sijaan ihmisen hätä on hyvin yksinkertaista. Ihmisen hätä yhdistää meidät jokaisen tähän tilanteeseen universaalin kärsimyksen kautta.
Näemme ja tiedämme, että kyseessä on todellinen hätä: nälkiintyneet, paleltuvat ja tauteihin nääntyvät lapset. Kysymys kuuluukin, mitä me aiomme asialle tehdä? Tai paremminkin, mitä Suomessa valtaa käyttävä hallitus aikoo tälle hädälle tehdä? Mitä keinoja hallitus käyttää asian edistämiseksi EU:ssa?
Tällä kriisillä on pitkät juuret, eikä nopeita ratkaisuja ole näköpiirissä. Aivan keskeisin ja ensimmäinen tehtävä on kuitenkin turvata hädässä olevien siviilien elämän edellytykset Syyriassa. Tämä kriisi ja aika jota elämme huutavat toimia ihmisarvon puolesta. Minusta jokaisella ihmisellä – yksilöllä – on taustastaan, iästään tai sukupuolestaan riippumatta oikeus elää.
Syyrian verisessä sisällissodassa on mukana runsaasti myös muita toimijoita ja osallisia. Kansainvälinen yhteisö ei missään määrin ole vapaa vastuusta.
Siviiliväestön tilanteen edelleen huonontuessa kuolleita, haavoittuneita ja kodistaan pakenemaan joutuvia on järkyttävät määrät. Suomen hallitus ei voi paeta vastuutaan tässä kriisissä. Vaikka emme voi pelastaa koko tilannetta, voimme tehdä osamme ja vaikuttaa kansainvälisen yhteistyön kautta kokoamme laajemmalla tavalla.
