Miksi poikittaisliikenteen matkustusajat ovat niin pitkiä?

Ei voi olla niin, että Helsingin sisäinen työmatka kestää tunnin ja vartin. Silloin on vikaa suunnitelmissa. Ainoa pelastusrengas poikittaisliikenteeseen suunnatessa on HKL:n mainio reittiopas. Jotain tolkkua poikittaiseen matkantekoon olisi kuitenkin saatava. Parantaisiko joku raidepätkä maan päällä tai alla asiaa?

Miksi nelosen ratikka käy rannassa eikä käänny Munkkivuoren kautta Huopalahdentielle?

Asuessani Munkkivuoren perukoilla mietin jatkuvasti, miksei nelosen ratikkakiskoja voisi kääntää Puistotien päästä Proffan sillalle ja siitä ympäri Ulvilantietä ja Huopalahdentietä takaisin Puistotielle. Munkkivuori on ihana, mutta bussi 18 varassa oleminen ei ole herkkua. 45 minuuttia Rautatientorille ruuhka-aikana seisomapaikalla on aika paljon.

Miksi 18, 14 ja 14B ajavat aina peräkkäin?

Pienen kaupunkilaisen pieni ihmetyksenaihe on se, miksi bussit 18, 14 ja 14B tuntuvat ajelevan aika lailla peräkkäin. Kuitenkin suurin osa reitistä on yhteistä. No tilanne ei kuitenkaan ole kovin masentava, jos on jo päässyt sellaiselle pysäkille, josta kaikki nämä bussit kulkevat.

Miksi työkaverilleni ei löydy liityntäpysäköintitilaa Mellunmäen metroasemalta?

Työkaverini huristelee joka päivä töihin omalla autollaan Itä-Uudeltamaalta Helsingin keskustaan. Hän haluaisi jättää autonsa Mellunmäen metroasemalle. Hän ei kuitenkaan pysty tekemään sitä kahdesta syystä: liityntäpysäköinnissä ei ole tilaa ja lisäksi hän kokee sen turvattomaksi autolleen. Liityntäpysäköinnin suhteen meillä on vielä paljon tehtävää, jotta mahdollisimman moni jättäisi tulematta autolla keskustaan.

Koska liikenteeseen pystytään syöttämään tasaisesti matalalattiaratikoita?

Rattaiden kanssa liikkuessa on tuhat kertaa houkuttelevampaa nousta matalalattiaratikkaan kuin siihen perinteiseen malliin. Matalalattiaratikkaan voi vain muina naisina työntää rattaat sisään. Silloin kun joutuu turvautumaan korkeaan ratikkaan pitää tähyillä kanssamatkustajia ja avata keskustelu rattaiden nostamisesta ja sama poistuessa. ”Hei anteeksi voiskohan joku auttaa, hei ois tosi mukavaa jos voisit nostaa” jne. Kaikki vaunut ja rattaat eivät edes mahdu pyörien kohdalta sisään kapeasta oviaukosta. Uskoisin myös, että rullaattori- ja pyörätuolimatkustajat kokevat tämän samoin. Välillä matalalattiaunelmia sihahtaa monta peräkkäin, toisinaan niissä on Töölössäkin puolen tunnin väli. Toivoisinkin säännöllisyyttä matalalattiavuoroihin.

Stop tautikierteelle!

Suomalaiset lapset saavat nauttia laadukkaasta varhaiskasvatuksesta. Silti sairaspäiviä lapsilla on todella runsaasti. Joidenkin lähteiden mukaan jopa useita kymmeniä prosentteja lasten hoitopäivistä kuluu infektiotautien kourissa, toipilaana tai puolikuntoisena. Näin ei voi jatkua, jotain uutta pitäisi keksiä. Pelkkä käsihygienian parantaminen ei riitä, varsinkin näin siedätyshoidon luvattuna aikana.

Uskon, että voisimme kokeilla malleja, jossa esimerkiksi perinteiset ikään perustuvat suuret hoitoryhmät olisi muutettu ns. sisarusryhmiksi. Toisiko helpotusta tilanteeseen, jos päivittäisessä hoitoryhmässä olisi kymmenen eri-ikäistä lasta iältään 1–5 vuotta? Mitäpä jos tarhassa ei olisikaan tiloja suurille joukoille, vaan erillisiä omalla sisäänkäynnillä varustettuja ”asuntoja”, joissa sisarusryhmät touhuaisivat, söisivät ja nukkuisivat.  Näin ollen pieniä ei olisi kuin muutama kussakin ryhmässä, jolloin sylipaikkakin löytyisi helpommin. Isot oppisivat kantamaan vastuuta ja hoivaamaan pienempiä. Olivatpa mallit mitä tahansa, lasten tautikierre pitää saada katkaistua.

Isäbonus

Helsinki voisi lanseerata kannustimen vanhempainvapaitaan käyttäville isille. Isäbonus voisi olla jokin summa, joka maksetaan isäkuukauden jälkeistä vanhempainvapaata hyödyntävälle isälle. Tämä siitä syystä, että useimmiten isien kotiin jäämisen esteeksi mielletään perheen talous.  Helsinkiläisistä naisista niin suuri osa on julkisella sektorilla töissä, että homma maksaisi itsensä takaisin.  Molempien vanhempien tasa-arvoisuus lastenhoidossa ja elämässä on tavoittelemisen arvoinen asia etenkin lasten kannalta. Kuitenkin kaikki lastenhoitoon liittyvät ratkaisut tulee olla kunkin perheen itsensä päätettävissä, koska jokainen perhe tietää itse, mikä heille parhaiten soveltuu.