
Kirjoittanut Kristiina Kokko 26.09.2008 21:05
Tänään olin elämäni ensimmäisessä päiväkodin kehityskeskustelussa. Lapseni ovat tähän saakka olleet perhepäivähoidossa, joten en ole päässyt tutustumaan tähän ilmiöön käytännön tasolla, korkeintaan pedagogisissa julkaisuissa. 70- luvun lopuusa - 80 luvun alussa kun itse olin päivähoidossa, ei luonnollisesti tällaisiin keskusteluihin törmännyt. En kyllä päässyt eskariinkaaan. Oi niitä aikoja!
Oikeastaan kekustelu oli ihan nasta. Alussa sai juoda mehua ja syödä vohvelia. Sitten kuultiin lasta, eli päätekijää. Sitten lapsi vapautettiin mielekkäämpiin tehtäviin (ulos juoksemaan) ja vanhemmat ynnä lastentarhanopettaja jatkoivat vuorovaikutteista hetkeään. Ja sehän oli ihan helppoa vanhemmille, koska lapsi (päätekijä) oli pääsääntöisesti esiintynyt positiivisessa valossa ja toiminut halutulla tavalla. Mietin vaan mielessäni, minkälainen tuokio olisi ollut, mikäli epätoivottavia asioita olisi pompahdellut kovasti esiin. Ei silti, kehityskeskustelut vauvasta vaariin ovat päivän sana ja ja ilmeisen hyvä niin. Eipä tässä maassa kai ketään kuunnella liikaa. Joten kannatan nykyistä menettelyä ja tsemppiä vaan kaikille päiväkotien työntekijöille jotka etsivät positiivisia piirteitä pikku pilteistämme. Vanhemmille tämä ei ole vaikea tehtävä, koska oma lapsihan on - tietenkin - viisain, paras ja suloisin lapsi joka koskaan on maailmaan syntynyt.
| Kommentit |
|
|
||||||||
© 2008 Kristiina Kokko